Lapin hiljaisuuden politiikkaa - “Hiljaisuutta on vaikka muille jakaa”

Tutkielmani on äänimaisematutkimus, jossa tutkin, miksi Lapissa ei ole virallisia hiljaisia tai luonnonrauha-alueita yhtä lukuun ottamatta. Ensin selvitin sähköpostikyselyllä kuntien maankäytöstä vastaavilta virkamiehiltä, löytyykö Lapista hiljaisia tai luonnonrauha-alueita, joiden kartoittamiseen EU:n komissio on velvoittanut jäsenmaitaan direktiivillä. Lapista löytyi yksi tällainen alue. Tämän jälkeen tein neljä teemahaastattelua kaavoituksesta vastaavien virkamiesten ja yhden Metsähallituksen työntekijän kanssa. Sähköpostikyselyllä ja teemahaastatteluilla pyrin selvittämään, miksi hiljaisia tai luonnonrauha-alueita ei ole kartoitettu Lapissa. Analysoin aineistoani kehysanalyysillä ja käytin teoreettisena viitekehyksenä akustista ekologiaa. Aineistostani löytyi eräänlainen yhdistävä johtoajatus, jonka nimesin hiljaisuuden politiikaksi. Hiljaisuuden politiikkaa ohjaa ylimpänä EU:n komissio, joka on säätänyt direktiivin hiljaisten alueiden kartoittamiseksi ja säilyttämiseksi. Suomessa valtioneuvosto kirjasi asian valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, mutta ei lakiin. Maakunnista ja kunnista vain harva on kartoittanut hiljaisia alueita alueillaan. Aineistostani on tulkittavissa, että haastateltavat suhtautuvat Lapin hiljaisuuteen itsestään selvänä asian, jota ei tarvitse erikseen kartoittaa tai säilyttää, sillä laajasta maakunnasta löytyy runsaasti alueita, joissa vallitsee lähinnä pelkästään luonnon ääniä